Otsikko on suora lainaus erään kainuulaisen kurssikaverini kommentista, mutta kuvaa mielestäni sattuvasti sitä nelikirjaimista rapakontakaista kodinsisustustaivasta (?). Kävimme miehen kanssa siellä siis tänään, kirjahylly nimittäin tarvitsee kipeästi lisäosaa kun nuo kirjapinot makuuhuoneessa kasvavat vaan koko ajan...

Tarkoitus oli siis hakea yksi lisäosa sitä valkoista Billyä, mutta kas kummaa, sitä ei ollut hyllyssä yhtään ainukaista litteää pakkausta! Eikä ollut Benno- CD/DVD-hyllyäkään (muut meillä suosivat enemmän tätä osastoa, itselläni tuorein musiikkihankinta oli Edith Piafin kokoelma, taattu tunnelmantappaja iloisissa illanistujaisissa, on muuten kokeiltu...), mikä nyt avuksi? Mihin ovat kaikki Billyt ja Bennot kadonneet? Kyseessä taitaa olla Suomen suosituimmat hyllyt, kuinkahan monesta kodista löytyy? Olisi kiva tehdä tuo-nelikirjaiminen-kamakeidas-jota-en-aio-lausua -tarkastus suomalaisiin koteihin, kuinkahan monta prosenttia sisustuksista on tuosta samaisesta paikasta..? Mutta mitä on siis tapahtunut Billyille ja Bennoille? Silloin välähti: opiskelijat! Nyt on syksy ja pääkaupunkiseudun soluasunnot ja yksiöt saavat uusia asukkaista, kun perheiden piltit ovat kasvaneet isoiksi ja aloittavat opinnot. Ja nykysin on tuo-jonka-nimeä-en-aio-lausua, mistä omaa elämää aloittelevat voivat kätevästi hankkia kohtuuhintaan Billyjä ja kaikkea muuta kamaa.

Toista se oli silloin kun minä muutin pois kotoa, silloin muuttokuormani sisälsi puolikkaan jätesäkillisen vaatteita ja yhden postin oranssin muovilaatikollisen muuta tavaraa, mukaan luettuna kolme halkeillutta syvää lautasta, pari säröillyttä lasia, yksi kattila jne. Ei puhettakaan "starttipaketeista", sisustustyynyistä tai kokonaisuuteen sointuvista verhoista. Soluhuoneen ruskea seinä ja oranssit haalistuneet verhot saivat kelvata. Silloin Suomen kodit olivat täynnä mäntyhuonekaluja, joita myytiin joka kylässä jossakin paikallisessa huonekaluhallissa. Pirtinpöydillä oli poppanaliinoja, olohuoneen seinällä toritauluja, takkahuoneessa porontalja. Eikä kenelläkään olsi tullut mieleenkään panostaa sisustamiseen...

Toinen asia josta olen katkera: meidän piti silloin 90-luvulla ottaa teinikännimme halvan viinin tai kaljan avulla, ei puhettakaan mistään siidereistä tai limuviinoista! Kyllä sitä nykynuorten kelpaa, voi siellä Billyjen ja sisustustyynyjen keskellä korkkailla uudessa opiskelija-asunnossa light-siidereitä. On se niin väärin!

Mutta me saimme kuin saimmekin kotiin yhden Billyn ja Bennon lisää, niitä oli kätevästi isot pinot siinä ihan kassan lähellä, siitä vain paketit kärryyn, kassalle ja ahtamaan n. 90x210 kokoista pakettia autoon. Onneksi on sellainen pikkuinen farmarimallinen (en siis todellakaan tiedä merkkiä, vissiin joku golfauto, sininen se ainakin on), paketit mahtuivat ja eikun kotiin kokoamaan! Todellisuudessa paketit odottavat tuossa eteisessä avaamattomina, niin kuin odottaa olohuoneen toinen rullaverho olohuoneen lattialla asentamista, eteisen vinossa oleva peili suoristamista, olohuoneen kattolamppu odottaa siirtämistä oikealle paikalle (itse sitä jo muistaa väistää, vieraat lyövät aina päänsä), makuuhuoneiden lattialistat ovat vielä paketeissa varastossa, olohuoneen taulu on kai pysyvästi WC:tä käyttävien ilona...koti ei ole koskaan valmis, eivätkä hommat lopu.