Pitkästä aikaa jotakin tänne blogiinkin. Pakko tunnustaa että kevät ja lisääntyvä valo vaikuttavat minuun positiivisesti. En varmaan ole ainoa. Kesän ja lämpimien ja valoisien kesäöiden ajattelu saa minut niin hyvälle tuulelle. Kesä tuntuu koko kropassa, se on mielentila, asenne.

Suomi on täysin erilainen kesällä, ihmiset ovat avoimempia (siis enemmän kännissä ja ulkona kaduilla..?), tulevat juttelemaan tuntemattomillekin. Olen erityisen iloinen piknik-kulttuurin rantautumisesta Suomeen, sellaista ei ollut Suomees vielä 15 vuotta sitten. Ei silloin olisi kenellekään pälkähtänyt päähän tehdä hyviä eväitä ja tavat ystäviä rannalla tai puistossa hyvän ruuan, viinin ja seurustelun merkeissä. No, silloin tosin juotiin pussikaljaa ja ehkä joskus jollakin oli sipsipussi mukana...

Vai onko kyse vain siitä etä vanhemmiten pelkkä juominen ei riitä? Täytyy saada palanpainiketta kanssa? Vai onko kyse itse asiassa köyhien opiskelijoiden keskiluokkaistumisesta? Tästä keskiluokkaistumisesta sain itse elävän esimerkin kun mies oli ostanut etanoita ja niitä paistaessaan harmitteli etanapannun puutetta...Minua rupesi naurattamaan, vai että etanapannu! Ei enää puhettakaan opiskelijan nuudelisörsseleistä (siis nuudeleita ei edes saanut kaupasta silloin kun minä olin lukiossa...) tai makaroonimössöstä, etanoita on saatava!

Makaroonimössö tuo elävästi mieleeni ihka ensimmäisen kokemukseni opiskelijabileistä. Heti ensimmäisenä iltana joskus elokuussa 1992 Savonlinnassa, Vuorilinnan taidelukiolaisten kansoittamassa opiskelijakerrostalossa järjestettiin juhlat, tarkka paikka taisin olla omaa soluasuntoani kerrosta alempana. Siellä laskuhumalassa söimme makaroonia ja kestuppia kollektiivisesti yhdessä suoraan kattilasta, jokainen omalla haarukalla. Voi niitä aikoja :)